Gauja (Koiva) River and Aheru Lake – two hydronyms on the Estonian borderland
The article looks at the origin of two hydronyms – Gauja (Koiva) River and Aheru Lake. Bodies of water are probably the first types of objects that were given names because people needed them for food and transportation purposes. Hydronyms are, on average, the oldest name strata and because of that include a lot of names of opaque origin (approximately 25% in Finland), difficult etymologies, and very old names. A complete overview of hydronyms in Estonia has not yet been written. This article aims to continue to explore the origin of two names.
Estonian and Latvian researchers have debated the origin of the name Koiva for decades. Different etymologies for this name were offered as far back as the 19th century. However, these etymologies have not been adequate either phonetically or typologically. This article presents the majority of these many etymologies. The name Koiva has not been discussed in Estonian for over a hundred years. Nevertheless, internationally, this name has probably been solved. Jorma Koivulehto (1986) has claimed that Koiva is not of Finno-Ugric origin. Koivulehto explains that in the name Koiva, just like in some Baltic and Germanic words, a consonant cluster is metathetically borrowed: *Gawja > *Kaiva > Koiva. Wolfgang Schmid (1998) has offered the most plausible etymology for Koiva. Schmid compares the German word Gau ‘river valley area’ (Germanic protoform *gawja) with other Gauja names in Baltic languages. The word *gawja has no specific Indo-European etymology and Schmid believes that the name Gauja (Koiva) contains an Old European hydronym. In addition to Schmid’s etymology, this article also offers a possible motive for the name, which compares the Daugava River (Väina) with Gauja (Koiva). This motive for naming should be clearer when we look at the geographical locations of those rivers. The estuaries of these two rivers are located close to each other. When giving names, the ancient name givers considered the direction and the point where the river was leading. Daugava has been an important international waterway, while Koiva has led to inland nearby.
Nobody has yet come up with the etymology for Aheru Lake. The name Aheru belongs together with other Estonian place names based on the stem Ahi- which are usually located on some ancient borders. The name Ähijärv also belongs to this name cluster. The direct meaning for the specific part of the name ahi has disappeared from modern Estonian, but it could be connected with the words aštums ~ aštems in Erzya and Moksha, which primarily express ‘staying’.
Therefore, the roots of these two names, Koiva and Aheru, are deeper than it looks at first glance. Koiva seems to belong together with Old European substrate names and Aheru with names of Uralic origin.
Ahlqvist, Arja 2006. Ancient lakes in the former Finno-Ugrian territories of Central Russia: an experimental onomastic-palaeogeographical study. – The Slavicization of the Russian North. Mechanisms and Chronology. Ed. Juhani Nuorluoto. (= Slavica Helsingiensia 27.) Helsinki: Department of Slavonic and Baltic Languages and Literatures at Helsinki University, 11–49.
Aikio, Ante 2004. An essay on substrate studies and the origin of Saami. – Etymologie, Entlehnungen und Entwicklungen. Festschrift für Jorma Koivulehto zum 70. Geburtstag. Hrsg. von Irma Hyvärinen, Petri Kallio und Jarmo Korhonen unter der Mitarbeit von Leena Kolehmainen. (= Mémoires de la Société Néophilologique de Helsinki 63.) Helsinki: Société Néophilologique, 5–34.
Aikio, Ante 2007. The study of Saami substrate toponyms in Finland. – Onomastica Uralica 4, 157–197.
Ariste, Paul 1981. Keelekontaktid. Eesti keele kontakte teiste keeltega. (= Emakeele Seltsi toimetised 14.) Tallinn: Valgus.
Ariste, Paul 2010 (1937). Ahikotus. – Sõnalaenulõbu. Koost. Peeter Olesk. (= Eesti mõttelugu 93.) Tartu: Ilmamaa, 317–321.
AVKA = Ajaloolise Võrumaa kohanimede andmebaas. http://www.wi.ee/index.php/aoluulidso-voromaa-kotussonimmi-andmobaas (04.11.2013).
Balode 1985 = Лаймуте В. Балоде. Образование названий озер Латвийской ССР. Диссертация на соискание ученой степени кандидата филологических наук. Академмия Наук Латвийской ССР Институт Языка и Литературы им. А. Упита. Рига. https://dspace.lu.lv/dspace/bitstream/handle/7/627/Balode_LV_Obrazovanije_nazvanij_ozer_1985.pdf?sequence=6 (04.11.2013).
Balode, Laimute 1998. Hidronīmi 16.-17. gs. kartēs. – Baltistica 5, 47–52.
Balode, Laimute 1999. Hüdronüümid XVI-XVII sajandi Läti kaartidel. – Keel ja Kirjandus 8, 568–571.
Balode, Laimute 2005. Geographical appellatives in Baltic hydronymy: comparative aspect. – Naming the World. From Common Nouns to Proper Names. Proceedings from the International Symposium, Zadar, September 1–4, 2004. Ed. Dunja Brozović-Rončević, Enzo Caffarelli. Roma: Società Editrice Romana, 345–353.
Balode, Laimute 2008. Baltic mythologems in the hydronyms of Latvia and Lithuania. – Perspectives of Baltic Philology. Poznań: Rys, 21–40.
Balode, Laimute 2010. E-kiri Mariko Fasterile 11.11.2010.
Balode, Laimute 2012. Metaforiskie hidronīmi Latvijā. – Baltistica VIII, 9–17.
Balode, Laimute, Ojārs Bušs 2007. On Latvian Toponyms of Finno-Ugrian Origin. – Borrowing of Place Names in the Uralian Languages. (= Onomastica Uralica 4.) Debrecen-Helsinki.
BHO = Baltisches historisches Ortslexikon. I, Estland (einschließlich Nordlivland), 1985. Begonnen von Hans Feldmann. Hrsg. von Heinz von zur Mühlen. (= Quellen und Studien zur baltischen Geschichte 8, I. Hrsg. im Auftrag der Baltischen Historischen Kommission von Paul Kaegbein und Gert von Pistohlkors.) Köln–Wien: Böhlau Verlag.
Bušs, Ojārs 2003. Personvārdi, vietvārdi un citi vārdi: izpētes pakāpieni. Rīga.
EJN = Eesti järvede nimestik. Looduslikud ja tehisjärved. 2006. Koost. Ruta Tamre. Keskkonnaministeeriumi info- ja tehnokeskus. Tallinn.
EKNR = Eesti kohanimeraamat. Käsikiri. Ilmumas. Eesti kohanimeraamatu käsikiri on koostatud aastatel 2009–2014. See sisaldab kohanimesid üle Eesti – peamiselt asustusnimesid, aga ka loodusnimesid, kokku 6062 nimeartiklit. Igas kohanimeartiklis esitatakse lühike kohalugu, nime etümoloogia(d), teavet pärimuse kohta jm infot. Raamatusse on artikleid kirjutanud Marit Alas, Marianne Blomqvist, Enn Ernits, Mariko Faster, Marje Joalaid, Marja Kallasmaa, Arvis Kiristaja, Marge Kuslap, Tiina Laansalu, Karl Pajusalu, Valdek Pall, Fred Puss, Peeter Päll ja Evar Saar.
Endzelīnš, Janis 1934. Die lettländischen Gewässernamen. – Zeitschrift für Slavische Philologie 11, 112–150.
ENE = Eesti nõukogude entsüklopeedia. 3, Film-Issõ, 1988. Tallinn: Valgus.
Faster, Mariko 2013. Veekogude ja teekonnaga seotud kohanimesid Eesti lõunapiiril. – Emakeele Seltsi aastaraamat 58 (2012). Peatoim. Mati Erelt. Tallinn: Teaduste Akadeemia Kirjastus, 39–57.
http://dx.doi.org/10.3176/esa58.03 .
Hingeloend 1782. Vana-Antsla mõisa hingeloend. EAA.1865.2.130/1.
HLK = Henriku Liivimaa kroonika. Heinrici chronicon Livoniae. 1982. Tallinn: Eesti Raamat.
Hulden, Lars 1997. Younger names of old rivers. – You Name It. Perspectives on Onomastic Research. (= Studia Fennica 7.) Helsinki: Finnish Literature Society, 178–186.
Kaart 1685 = Fempte dehls Transporterad Charta af det Geometr. Arbetet, som giord ahr Anno 1681, 1684 et 1685 öfwer Rappins Ampt medh der wedhliggiande Adelige Godz. EAA.308.2.88.
Kaart 1900 = Ksp. Karolen. Krs. Werro. EAA.3724.5.2835, leht 1.
Kallio, Petri 2014. The Baltic and Finnic names of the river Gauja. – Baltic & Finnic in Contact. (= Uralica Helsingiensia 7.) Ilmumas.
Kepsu, Saulo 2012. Joennimet. – Virittäjä 2, 263–275.
Kiviniemi, Eero 1977. Väärät vedet. Tutkimus mallien osuudesta nimenmuodostuksessa. (= Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 337.) Helsinki: SKS.
Kluge, Friedrich 2002. Etymologisches Wörterbuch der deutschen Sprache. 24. Auflage. Berlin/New York: Walter de Gruyter.
Koivulehto, Jorma 1986. Pinta ja rasva. – Virittäjä, 164–177. http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/1986_164.pdf (04.11.2013).
Koß, Gerhard 2002. Namenforschung: Eine Einführung in die Onomastik. – Germanistische Arbeitshefte 34. Tübingen: Max Niemeyer Verlag.
Loorits, Oskar 1935. Mulgimaa ohvrikohad. – Kaleviste mailt. (= Õpetatud Eesti Seltsi kirjad 3.) Tartu: Õpetatud Eesti Selts, 225–300.
Mullonen 1994 = Ирма И. Myллонен. Очерки вепсской топонимии. Санкт-Петербург: Наука. Российская академия наук. Карельский научный центр. Институт языка, литературы и истории.
MWB = The Dialect Dictionary of the Mordvin Languages Based on the Heikki Paasonen Materials. http://www.ling.helsinki.fi/~rueter/PaasonenMW.shtml (07.02.2014).
PA I = Polnische Akten I. 1582–1591. Heft 5, 1970. Hrsg. Oleg Roslavlev. Hefte zur Landeskunde Estlands. München.
Palander, Marjatta 2000. Järvien ja lampien nimistä. – Elore 1/2000, 7. vuosikerta. Joensuu: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry. http://www.elore.fi/arkisto/1_00/pal100.pdf (03.02.2014).
Rahkonen, Pauli 2013. South Eastern Contact Area of Finnic Languages in the Light of Onomastics. An Academic Dissertation for the Degree of Ph.D. at Helsinki University. Jyväskylä: Bookwell.
Reiman, W[illem] 1916. Eesti kohanimed. Teine järg. Koiwa. – Eesti Kirjandus 2, 25–32.
Rev 1624/27 = Das Dorpater Land 1624/27. Heft 1, 1965. Hrsg. Oleg Roslavlev. Hefte zur Landeskunde Estlands. München.
Räisänen, Alpo 2003. Nimet mieltä kiehtovat. Etymologista nimistöntutkimusta. (= Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 936.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Rücker, Carl Gottlieb 1839. Specialcharte von Livland in 6 Blättern. [Tartu:] Livländishen Gemeinnützigen und Ökonomischen Societät.
Savukynas, Bronys 1966. Ežerų vardai. – Lietuvių kalbotyros klausimai VIII. Vilnius.
Schmid, Wolfgang Paul 1998. Das baltische Zentrum in der alteuropäischen Hydronymie. – Baltistica XXXIII (2), 145–153.
Simm, Jaak 1971. Kohanimesid Tuglase noorusmaalt. – Keel ja Kirjandus 3, 178–179.
SPK = Suomalainen paikannimikirja. 2007. Päätoim. Sirkka Paikkala. (= Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 146.) Helsinki: Karttakeskus, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
SSA 1992 = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. 1, A–K. Päätoim. Erkki Itkonen (= Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Tauli, Valter 1956. Phonological Tendencies in Estonian. (= Historisk-filologiske meddelelser 36, 1.) København: Munksgaard.
VE = Väike entsüklopeedia. 2006. 2. tr. Peatoim. Rein Aro. Eesti Entsüklopeediakirjastus.
