Strengthening gradation and restructuring of paradigms: analyses of inflectional relations in Finnish and Estonian
Consonant gradation occupies a pivotal role in the inflectional systems of Finnish and Estonian. The present article takes a Finnish perspective into those conditions and constraints of usage of strengthening gradation that exhibit significant differences between the two languages. It is especially the nominal and verb paradigms of Estonian that have undergone extensive restructuring. This state of affairs is due to the fact that, in Estonian, a lexeme cannot be subject to strengthening gradation, if its initial syllable is short, i.e., when its phonological quantity represents the so-called first degree. Due to this constraint this paradigm type has changed: qualitative alternation can have developed into quantitative (e.g. rukis : rukki, tõke : tõkke, cf. Fi. ruis : rukiin, toe : tokeen) or strengthening gradation has been replaced with weakening gradation (kude : koe, kaduta : kaon, cf. Fi. kude : kuteen, kadota : katoan). However, it has been more usual for strengthening gradation to become generalized and for the word to move into a simpler paradigm (side : side, lubada : luban). In the nominal paradigms, however, in order to avoid case syncretism, the end-result has been the emergence of relations that show clearer distinctions between the grammatical forms (kube : kubeme, säde : sädeme). The restructuring of the Estonian paradigms has also resulted in an inflectional type with no Finnish parallel (tõde : tõe) and in gradational types that do not exist in Finnish (osata : oskan, salata : salkan, cf. Fi. osata : osaan, salata : salaan). Because of the changes the mapping relations between the two languages have developed into a configuration in which a single inflectional type in Finnish may correspond to two or more Estonian types.
Ahrens, Eduard 2003. Eesti keele Tallinna murde grammatika (1853). Esimene osa: vormiõpetus. Tõlk. Kristiina Ross. – Uue ajastu misjonilingvist: Eduard Ahrens 200. Koost. ja toim. Kristiina Ross. Eesti Keele Instituut. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 77–265.
Ehala, Martin 1997. Eesti keele struktuur. Õpik güm[n]aasiumile. Tallinn: Künnimees.
EKG I = Mati Erelt, Reet Kasik, Helle Metslang, Henno Rajandi, Kristiina Ross, Henn Saari, Kaja Tael, Silvi Vare 1995. Eesti keele grammatika I. Morfoloogia, sõnamoodustus. Trükki toimetanud Mati Erelt peatoimetajana, Tiiu Erelt, Henn Saari ja Ülle Viks. Tallinn: Eesti Teaduste Akadeemia Eesti Keele Instituut.
EKK = Mati Erelt, Tiiu Erelt, Kristiina Ross 2000. Eesti keele käsiraamat. Teine, täiendatud trükk. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus.
Hint, Mati 1972. Generatiivinen fonologia sekä viron astevaihtelu ja kvantiteettisysteemi. – Virittäjä 76, 27–32.
Hint, Mati 1987. Eesti keele õpik IX klassile. Teine, ümbertöötatud trükk. Tallinn: Koolibri.
Hint, Mati 1997. Eesti keele astmevahelduse ja prosoodiasüsteemi tüpoloogilised probleemid. Typological problems of Estonian grade alternation and prosodical system. Viron kielen astevaihtelun ja prosodian typologiset ongelmat. Tallinn / Helsinki: Eesti Keele Sihtasutus.
Hint, Mati, Viivi Maanso 1992. Eesti keele õpik X klassile (reaal- ja üldharu). Tallinn: Koolibri.
ISK = Auli Hakulinen (päätoimittaja), Maria Vilkuna, Riitta Korhonen, Vesa Koivisto, Tarja Riitta Heinonen, Irja Alho 2004. Iso suomen kielioppi. (= Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 950.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Itkonen, Terho 1983. Välikatsaus suomen kielen juuriin. – Virittäjä 87, 190–226, 349–383.
Karlsson, Fred 1983. Suomen kielen äänne- ja muotorakenne. Helsinki: WSOY.
Kasik, Reet 1989. Eestin ja suomen verbinjohto. – Sananjalka 31, Suomen Kielen Seuran vuosikirja. Turku: Suomen Kielen Seura, 81–91.
Kask, Arnold 1972. Eesti keele ajalooline grammatika 1. Häälikulugu. Teine trükk. Tartu: Tartu Riiklik Ülikool, eesti keele kateeder.
Kettunen, Lauri 1962. Eestin kielen äännehistoria. Kolmas painos. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
KT = Kirjakeele teataja 1979–1983. Õigekeelsuskomisjoni otsused. 1985. Koost. Tiiu Erelt, Henn Saari. Tallinn: Valgus.
Länsimäki, Maija 1987. Suomen verbikantaiset in : ime -johdokset. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Must, Mari, Aili Univere 2002. Põhjaeesti keskmurre. Häälikulisi ja morfoloogilisi peajooni. (= Eesti Keele Instituudi toimetised 10.) Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus.
Mägiste, Julius 1950. Soome kuunnella, eesti kuulata jm. ja mõni sõna eesti sekundäärsete kontraktaverbide seletuseks. – Virittäjä 54, 265–270.
NS = Nykysuomen sanakirja. 1–6, 1951–1961. Valtion toimeksiannosta teetänyt Suomalaisen kirjallisuuden seura. Päätoim. Matti Sadeniemi. Porvoo-Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.
Paunonen, Heikki 1976. Allomorfien dynamiikkaa. – Virittäjä 80, 82–105.
Peebo, Jaak 1997. Eesti keele muutkonnad. (= Tartu Ülikooli eesti keele õppetooli toimetised 5.) Tartu.
Remes, Hannu 1986. Suomen ja viron taivutusjärjestelmien vertailua. – Lähivertailuja 2. Suomalais-virolainen virheanalyysiseminaari Turussa 10.–11.5.1986. Toim. Päivi Rintala, Jüri Valge. (= Turun yliopiston suomalaisen ja yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 31.) Turku, 19–25.
Remes, Hannu 2009. Muodot kontrastissa. Suomen ja viron vertailevaa taivutusmorfologiaa. (= Acta Universitatis Ouluensis B Humaniora 90.) Oulu: Oulun yliopisto.
SES 2 = Soome-eesti suursõnaraamat. Suomi–viro-suursanakirja. 2. köide (R–Ö), 2003. Toim. Valdek Pall. Koost. Anu Haak, Paul Kokla, Külli Kuusk, Helga Laanpere. Eesti Keele Instituut, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Tallinn–Helsinki: Eesti Keele Sihtasutus, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
SSA I = Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. I (A–K), 1992. Päätoim. Erkki Itkonen. (= Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 556, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 62.) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
Tanning, Salme 1965. Kontraktaverbidest eesti murretes. – Emakeele Seltsi aastaraamat 11 (1965). Tallinn, 157–172.
Toomse, Mihkel 1941. Eesti ta-, tä-verbide konsonantsest liitumisest. Tartu: Teaduslik kirjandus.
Turu, Ellen 1962. hakkama–õmblema-tüüpi verbide imperfekt eesti murretes. – Emakeele Seltsi aastaraamat VIII (1962). Tallinn: Eesti Riiklik Kirjastus, 19–42.
Valgma, Johannes, Nikolai Remmel 1970. Eesti keele grammatika. Käsiraamat. 2. trükk. Tallinn: Valgus.
Viitso, Tiit-Rein 2003a. Structure of the Estonian language. Phonology, morphology and word formation. – Estonian Language. Ed. by Mati Erelt. Linguistica Uralica. Supplementary series / Volume 1. Tallinn: Estonian Academy Publishers, 9–92.
Viitso, Tiit-Rein 2003b. Rise and development of the Estonian language. – Estonian Language. Ed. by Mati Erelt. Linguistica Uralica. Supplementary series / Volume 1. Tallinn: Estonian Academy Publishers, 130–230.
VMS I = Väike murdesõnastik. I (A–L), 1982. Toim. Valdek Pall. Koost. Anu Haak, Evi Juhkam, Marja Kallasmaa, Ann Kask, Ellen Niit, Piret Norvik, Vilja Oja, Aldi Sepp, Jaak Simm, Jüri Viikberg. Eesti NSV Teaduste Akadeemia Keele ja Kirjanduse Instituut. Tallinn: Valgus.
Wied. = Ferdinand Johann Wiedemann 1893. Ehstnisch-deutsches Wörterbuch. Zweite vermehrte Auflage. Im Auftrag der Kaiserlichen Akademie der Wissenschaften redigirt von Dr. Jakob Hurt. St. Petersburg.
Wiedemann, Ferdinand Johann 1875. Grammatik der Ehstnischen Sprache, zunächst wie sie in Mittelehstland gesprochen wird, mit Berücksichtigung der anderen Dialekte. St.-Pétersbourg.
Wiik, Kalevi 1981. Itämerensuomalaisten kielten allomorfian runsauden syistä eli tavujen voimakkuudesta itämerensuomessa. – Sananmuodostuksen ongelmia. Seminaari Seilissä 3.–4.9.1981. (= Suomen kielitieteellisen yhdistyksen julkaisuja 7.) Turku, 35–47.
